Varsinkin 2000-luvulla lähestyminen eläinten koulutukseen on muuttunut valtavasti. Uskon vahvasti, että hyvällä eläintenkouluttajalla olisi hyvät lähtökohdat myös ihmisten johtamiseen.

Otetaan heti aluksi askel sivuun markkinoinnista, sillä törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen. Ylen uutisssa oli eilen 9.10. artikkeli kanakursseista (jonka itsekin joskus haluaisin käydä) ja osana tätä artikkelia erinomainen lainaus:

“Oppimisen lainalaisuudet toimivat vuorovaikutuksessa eläinten ja myös ihmisten kanssa.”

Itsekin eläintenkoulutuksesta kiinnostuneena (olen mm. kirjoittanut Papukaijan koulutuksen perusteet -kirjan) olen aivan samaa mieltä. Eläinten koulutuksessa on paljon lainalaisuuksia, jotka pitävät paikkansa myös ihmisten kohdalla.

Vaikka en olekaan joutunut itse kärsimään huonosta ihmisten johtamisesta, näkyy yhteiskunnassa valitettavasti joka puolella esimerkkejä siitä, miten aivan väärät ihmiset ovat päätyneet esimiesasemaan. Tai ehkä ei väärät ihmiset, vaan ihmiset, joille ei ole annettu eväitä ihmisten hyvään johtamiseen. Käy väkisin mielessä, miten suuri tuottavuusloikka voitaisiin saavuttaa hoitamalla tämä asia kuntoon.

Eri menetelmien vaikutukset

Erilaisten koulutusmenetelmien vaikutukset eläinten hyvinvointiin ja oppimiseen (jota on tutkittu paljon) voidaan summata pitkälti seuraavasti: Pakotteiden ja rangaistusten käyttö eläinten koulutuksessa johtaa eläinten hyvinvoinnin heikkenemiseen ja pahimmillaan voi mm. lisätä aggressiivisuutta. Positiivisella vahvistamisella edistetään eläinten hyvinvointia.

Rankaisemalla saadaan yleensä aikaan eläin, joka juuri ja juuri ylittää vaaditut vaatimukset. Palkitsemalla taas innostunut ja motivoitunut eläin, joka oppii paremmin.

Entä mitä tämä tarkoittaa ihmisten kohdalla?

Oikeastaan aivan samaa: pelkoa aiheuttava ympäristö, joka rakentuu pakkoon ja rangaistuksiin, on omiaan tuhoamaan ihmisten työmotivaatiota. Palkisemalla taas saadaan aikaan paljon parempia tuloksia. Enkä nyt tarkoita, että sinun pitäisi kulkea ympäriinsä suklaarasian kanssa. Usein jo pelkkä “kiitos, hyvää työtä” riittää pitkälle.

Hyvän eläintenkouluttajan ominaispiirteitä

Tässä mielestäni muutamia tärkeitä hyvän eläintenkouluttajan piirteitä:

• Hän varmistaa ensiksi eläimen hyvinvoinnin. Tämä tarkoittaa mm. terveyttä ja ympäristöä. Hän luo ympäristön, jossa eläin voi hyvin.
• Hän pohjaa koulutusmenetelmänsä tieteellisesti todettuihin ja toimiviin, eläimen hyvinvointia edistäviin menetelmiin. Käytännössä se tarkoittaa positiivista vahvistamista.
• Hän tarkkailee eläimen suhtautumista koulutustilanteisiin mm. elekielen kautta ja reagoi eläimen antamaan palautteeseen riittävän herkästi (eläinten koulutus on kaksisuuntaista viestintää).
• Hän on johdonmukainen.
• Hän osaa jakaa koulutettavan asian eläimen kannalta sopiviin palasiin, ei vaadi liikaa, mutta etenee niin nopeasti, kuin eläin oppii.
• Epäonnistumisen kohdalla hän ei mieti, mikä eläimessä on vikana, vaan mitä itse voisi tehdä toisin.

Näkyykö listassa asioita, joista olisi hyötyä myös ihmisten johtamisessa?

Eläinten kouluttamisesta ihmisten johtamiseen

Hyvässä eläinten kouluttamisessa on paljon samoja piirteitä, kuin ihmisten johtamisessa. Enkä edes halua sanoa, että yllättäen. Ihminen on kuitenkin eläin, vaikkakin esimerkiksi tapamme suunnitella uraa pidemmällä tähtäimellä tuo lisää haasteita. Hyvä esimies toki huomioi ja tukee alaistensa urasuunnitelmia pitkässäkin juoksussa. Kaikki kuitenkin lähtee eläimen ja ihmisen kunnioittamisesta ja arvostamisesta yksilönä.

Tämä ei tietenkään ole kattava lähestymistapa siihen, kuinka kaikista voisi tulla hyviä esimiehiä ja kuinka ihmisiä johdetaan erilaisissa ympäristöissä. Mutta mielestäni erinomainen lähtökohta, jonka omaksumalla voitaisiin ottaa isojakin askeleita parempaan suuntaan.

Jos haluat lukea lisää aiheesta, suosittelen lämpimästi Karen Pyrorin kirjoittamaa klassikkoa “Don’t shoot the dog”. Kyseessä ei ole kirja eläinten koulutuksesta, vaan koulutuksesta ja oppimista yleisemmällä tasolla.